Joulurauhaa!

Mun oma joululahja, kiitokset veronpalautuksista. Ensimmäinen hankittu joululahja. Kummilapsille on vielä hankkimatta, ja nekin täytyy ostaa kaupasta. Tämä kummitäti neuloo vaan itselle eikä saa lapsille tehtyä mitään.











Pikainen kokeilu, sattuivat helmet olemaan työpöydällä. Pahoittelen tuossa hiirimatolla näkyviä pölyhiukkaisia. Ihanuus, mikä vehje! Kameran paino lisääntyi tuplasti, kun tämän laitoin runkoon. Ja on se vähän hassun näköinenkin, runko on niin pieni, mutta sopiva mun käteen. Tuo ylempi kuva on zoom-objektiivilla (af-s nikkor 18-55 f/3.5-5.6) otettu, salaman kanssa, kun ei valo riitä. Alempi ilman salamaa, af-s nikkor 50mm f/1.4G.

Pipon kuvaaminen omassa päässä oli hieman haastava homma. En oikein ole sinut tuon jalustan kanssa, tai kyllä mä tiedän miten sitä käytetään, mutta kun se on edessä, niin jäykistelen siinä. Yritin siis kuvata myssyä ja huivia peilin kautta. Ei se oikein onnistunut. Näitä kuvia on muutama lisää.


Lopulta piti ottaa se jalusta ja yrittää vielä kerran. Hiki jo tuli. Näistä kuvista ei kyllä saa muuta käsitystä, kuin että on siinä tumma myssy ja huivi. Valo olisi ihana asia. Ja parempi objektiivi.

Myssystä tuli vähän liian iso, se valuu silmille. Ohje on varsin hyvä ja simppeli, sopii monenlaiselle langalle. Ja tämä lanka, aivan ihanaa. Se on siis Oulun kädentaidot -messuilta ostettua Heaven's Hand Wool classic (Cornelia Hamilton), lankakauppa.comin osastolta ostettua. Myssyyn meni 62g (puikot muistaakseni 4,5mm) ja huiviin 134g (puikot muistaakseni 5 ja 6). Lanka on ihanaa neulottavaa, tasaista jälkeä tulee kuin itsestään. Pipon jouduin aloittamaan monta kertaa alusta, mutta se ei välittänyt purkamisesta ollenkaan. Värjäys on ihanaa, sopivan epätasainen. Olisi ihana puserolankana, ja yritinkin katsoa sitä lankakaupan sivuilta, mutta heillä on ollut sivut päivityksen alla jo toista kuukautta.

Blogini on saanut tunnustuksia. Tämä ensimmäinen mun piti laittaa jo edelliseen kirjoitukseen, mutta sen unohdin. Unohdus ei tarkoita kuitenkaan sitä, etten olisi sitä arvostanut, päin vastoin, arvostan sitä suuresti.

Kiitos Eila!










Toinen tunnustus tuli Hansulta. Kiitos tästä, aivan hämmennyin, kun mulle halusit tällaisen ojentaa!

Kumpaakaan en tällä kertaa laita eteenpäin, kaikki blogit ansaitsevat ne.


Sitten neulomisiin. Valmista on tullut, ja nämä valmistuivat äkkiä. Oulun messuilta ostetuista langoista valmistui Mario-myssy ja kaulaliina. Lanka oli hieman ohuempaa, kuin Jatan ohjeessa on, joten silmukkamäärät ovat ihan omat ja muutaman kerran piti aloittaa alusta ennen kuin sain sopivan. Mutta hyvä siitä tuli, ja katsokaa kavennuksia (kuvassa vähän rutussa), meni kerralla tasan! Harvinaista mulle, siinä kohtaa ei tarvinnut säätää ollenkaan. Kaulaliinan ohje löytyy täältä. Kaulaliinasta tuli vähän liian lyhyt, ja meinasi mennä uusiksi. Ajattelin, että jos ottaisi vähän paksummat puikot, siitä saisi vähän pidemmän, mutta annoin sitten olla. Laitan tarkemmat tiedot ja (ehkä) paremman kuvan, kunhan ovat kuivuneet kunnolla. Kiitos Jatalle hyvästä ohjeesta!


Keskeneräisyyksiäkin löytyy. Muistattehan tämän onnettoman takintekeleen? Se on nyt tässä vaiheessa. Mulla ei oikein kärsivällisyys riitä kovin kauaa kerralla värkkäämään tämän kanssa. Toinen hiha on edelleen väärinpäin ja niin se jääkin. Kangasta ei löytynyt hakuyrityksistä huolimatta. Kangas oli tehtaanerä, ja sitä ei sitten ollut yhtään enempää missään Eurokankaassa. Edessä olisi hihojen kiinnitys. Kuvastakin vähän näkyy, että kaavanmukainen ei toimi ollenkaan. Syötöstä on järkyttävän paljon ja olan kohta ei täsmää mulle ollenkaan. Kun vaan jaksaisi värkätä tämän valmiiksi. Kangas on edelleen ihana.


Tuolla aikaisemmin kirjoitin, että miten tällaisen pienen neuleen tekemiseen menee niin kauan. No, nyt paljastan sen. Kyllähän mä itse sen oikeasti tiedän. Näin se menee. Aloitetaan neule ja tehdään se puoleen väliin. Sitten katsotaan seuraavan kerran ja ihmetellään, että miten tästä tuli näin pieni/iso. Tässä seuraava tapaus. Haalari kummitytölle. Ensimmäinen versio olisi sopinut vastasyntyneelle. On muuten jännä juttu, tässä lanka on samaa kuin tuossa edellisen kirjoituksen takissa, mutta yllättäen valkoinen lanka vaatiikin paksumman puikon. Monestihan on niin, että tumma lanka on paksumpaa ja kovempaa, mutta tässä se on just päin vastoin. Mutta ei se haittaa, tuleepahan valmista nopeampaan.

Vihdoinkin sain tämän pienen villatakin valmiiksi. Miten tällaisen tekemisessä voikin mennä niin kauan? Takki on kokoa noin puoli vuotias, lanka Grignascon Flavia baby, 100% villa, puikot 2,5 mm. Menekki oli 0,198 kg. Väri on niin tumman ruskea, että kuvaaminen oli tehtävä jalustan kanssa, kun taivaaltakaan ei tullut yhtään valoa.


Tämä oli kyllä sellainen "katotaan, mitä tulee" -tapaus. Olisi kannattanut vähän paremmin suunnitella. Tuo olalla oleva kuvio on kyllä melkoinen räpöstys, mutta ei se varmasti käyttöä haittaa.


Huppu saattaa olla vähän iso, mutta parempi niin päin. Liian pieni on hankalampi. Ja neulos on kyllä tosi pehmeää ja ihanan tuntuista, ei se kyllä paina vaikka vähän ruttuun jäisi pään alle.

Ja lopuksi vielä isän taidonnäyte isänpäivän kunniaksi. Eilen järjestelin (siksi se on niin siisti) tietokoneen ihanalle, uudelle tietokonepöydälle! Ei oo lastulevyä vaan täyttä puuta.

Kaisa Mestariompelija löysi kerran Eurokankaasta ihanaa takkikangasta ja osti koko pätkän mitä siellä oli. Kaavojen etsimisessä meni tovi aikaa, ainakin 3 vuosikertaa Suurta Käsityölehteä tuli selattua sekä Burdan, Voguen ja Butterlickin kaavat tutkittua. Lopulta löytyi sopiva kaava, ei täydellinen, mutta ihan ok. Tuli lauantai ja Kaisa Mestariompelija suunnitteli ompelevansa takin. Puoli päivää meni kaavojen asettelussa ja miettimisessä onkohan kaikki varmasti oikein. Se leikkaaminenhan hankalin homma on, siitä on kaikki kiinni. Lopulta kappaleet tuli leikattua, ja Kaisa Mestariompelija ajatteli vielä saumuroivansa kappaleet. Siinä vaiheessa vasta tuli mieleen, että onko kaikki oikein päin leikattu. Leveyssuunnassa kuviot oli kyllä kohdistettu, mutta entä pituussuunnassa...

Nämä on siis hihakappaleet. Ja kangasta ei siis jäänyt Oulun Eurokankaaseen. Eikä sitä ole riittävästi täälläkään toiseen hihaan. Mitä mä teen?? Olin niin onnellinen tästä kankaasta. Voi olla, etten ompele enää koskaan. Tein muka niin huolella kaikki. Alun perin aioin vielä leikata hihat erikseen, mutta sitten käänsin kankaan kaksinkerroin pituussuuntaan. Ja siinähän se meni pieleen. Voi, että kun tuo kuvio olisi ollut symmetrinen.

Tämän päivän Kalevassa oli mukavaa luettavaa monien ikävien juttujen ja vaalimainosten seassa. Oulun kaupungintalon lähistöllä sijaitseva taideteos on kokonaisuudessaan varsin ihastuttava ja nyt pieni Martti-poika oli saanut nutun ylleen. Olisipa kiva tietää, kuka tämän nutun on Martille vienyt. Monesti on ollut mielessä, että pitäisi käydä kuvaamassa teosta, mutta aina se vaan on jäänyt. Ehkä joskus. Toinenkin mukava juttu lehdessä oli.

Tämä kuva ei sitten mitenkään liity neulontaan. Tai ehkä vähäsen kuitenkin. Tiedostus Kaisalle: kirja on ollut jo pari viikkoa hyllyssä, mutta en ole saanut sitä aukaistua. Onhan tässä vielä aikaa.

Alkaa taas se kuvaamisen onnellinen aika. Päivässä ei ole hetkeä, jolloin valoa olisi riittävästi tarkkoihin kuviin. Joten tarjoillaan sitten epätarkkoja kuvia.

Kummitytön villatakki on nyt tässä vaiheessa: kaikki kappaleet valmiina. Kiinnitän etureunan kaitaleet ja hupun ketlaajalla, koska sillä saa kiinnitettyä avoimista silmukoista niin kauniisti. Huppu kaipaa hieman pingotusta, siitä tuli vähän ihmeellisen mallinen. Toivottavasti asettuu.


Noro-sukkaakin jo malttamattomana aloittelin. Päätin etukäteen, että yhtään pätkää en sitten ota pois, olkoon kerän sisällä kuin rumaa väriä tahansa. Mutta hieman mietityttää, on tuo vaaleanpuna-sininen pätkä aika kamalaa. Pitäisköhän se ottaa pois? Toisaalta, tämä kerä oli sitä ensin ostettua, toinen on se paremman värinen. Ja tämä raidoitushan on suoraan matkittu Liinan ihanista sukista. Lanka tuntuu kieltämättä nihkeältä neulottavalta, mutta uudet puikot tuntuvat käteen ihanilta. Niiden värityksestä en kamalasti pidä. Langassa mulla ärsyttää suunnattomasti tuo ylikierteisyys. Lanka on välillä ihan sykkyrällä kierteestä, niin kuin kuvasta näkyy.

Kävin minäkin käsityömessuilla Oulussa. Paikka oli nyt huomattavasti parempi kuin aikaisemmin, ja varmaan osallistujiakin oli enemmän. Ostokset olivat kaikki suunniteltuja, mutta ihan sitä en saanut mitä halusin. Tarjolla olevat värit eivät aivan olleet mun värejä mutta otin kuitenkin kun haluan kokeilla näitä lankoja. (Jostain syystä kaksi ensimmäistä kuvaa kääntyy aina pystyyn vaikka niiden kuuluisi olla vaakassa. Osaako kukaan sanoa mikä tässä on ongelmana?)

Lankakaupan osastolta Colinetten Jitterbugia sekä kahdet välikoon puikot. Hieman epäröin ostaa noita puisia puikkoja, kestääköhän ne kun ovat ohuita 2.25 ja 2.75mm?

Noroa en ole koskaan kokeillut, mutta paljon lukenut siitä. Siispä sukkalankaa kahdessa värissä. Ensimmäisen ostin Priimasta ja toisen Lankakaupasta, kun siellä oli sitten parempi väri. Näissäkään ei ollut täysin sitä mitä olisin halunnut.

Nämäkin olivat Lankakaupasta. Ihanaa villalankaa, sopivasti epätasainen värjäys. Tästä on suunnitteilla pipo ja kaulaliina, mutta olisi kyllä ihanaa puserolankaakin.

Vielä on kassissa succablokit Secret Woolin osastolta, ne unohdin kuvata. Mutta miksi nuo kuvat kääntyy noin? Käänsin ne Photofiltressä 90 astetta vastapäivään, ja kokeilin tuoda ne bloggeriin, mutta sitten ne olivatkin siinä asennossa. Tuo alimmainen tuli ihan oikein, kaikki ne ovat oikeasti samoin päin.

Meinasin ensin, etten esittele tätä hametta ollenkaan. Kun ärsyttää nämä huonot kuvat ja ei siitä mitenkään onnistunutkaan tullut. Hame on ollut valmis jostain toukokuulta, ja noin kuukausi sitten sain viimeisteltyä sen. Ajatuksissa oli vähän leveämpi helma, mutta tuollainen se nyt on. Ja pituuttakin olisi saanut olla enemmän, mutta en sitten jaksanut neuloa lisää. Vaikka lankaa kyllä olisi ollut siihen. Kaksi kertaa on ollut päällä, ja takapuoli pussittaa. Jos helma olisi ollut vähän leveämpi, se ei näkyisi niin hyvin. Ja kun mulla on notkoselkä, niin tehän tiedätte mitä se tekee: maha työntyy eteen. Sen näkee tuosta kuvasta, helma ei ole suorassa vaan se nousee edestä ylemmäs. Ei tasoita vaikka takapuolikin en levennyt viime vuosina. Pitäis tehdä sellaisia äitiyshameita, eteen lisää tilaa, jotta helmaviiva olisi suorassa. En kehtaa. Hame on kyllä mukava päällä, sitä ei suorastaan tunne. Ehkä sitä muutaman kerran voi vielä pitää jossain sopivassa tilanteessa.

Lankana on Garnstudion Safran (puuvilla) ja Schoeller Loden (kampavilla), puikot muistaakseni 3mm, langanmenekki 300g.


Jotain mukavaakin. Tulossa uusi tietokonepöytä. Onnea on isä, joka osaa ja myös tekee.

Vihdoinkin jotain valmista. Ja tämä kyllä tulee tarpeeseen. Ihanan lämmin ja sopivan kokoinen. Malli on siis suursuosion saanut February Lady Sweater. En kyllä tehnyt tätä ohjeen mukaan, kun tiheys oli aivan eri. Otin sieltä aloitussilmukaat ja sitten tein lisäyksiä kunnes oli sopiva. Ennen pitsineuletta olevat lisäykset jätin pois kokonaan. Olisi ehkä vähän niukempi voinut olla, vähän pussittaa raglanin alaosasta. Lanka on aivan ihanaa Hjertegarnin Merinosilk (60% merinovilla, 20% silkki, 20% bambu), menekki tähän oli 300g. Lankaa ei siis ollutkaan enempää, kun en raskinut ostaa sitä. Ostin langan kesälomareissulla ilman mitään suunnitelmia, enkä kyllä olisi uskonut, että se riittää tähän ellen olisi huomannut miten vähällä määrällä Hansu oli tehnyt omansa. Pääntieltä aloitettava malli on siitä hyvä, että sitä voi neuloa niin pitkään kuin lanka riittää.


Olen huono poseeraamaan, eikä mulla ole kuvausassintenssia jolle voisi sanoa, että ota hyviä kuvia. Siksi ainoastaan tämä yksi kuva itseni päällä. Yritän opetella tätä lisää (hame odottaa kuvausta). Mun kuvausassistenssi kyllä poseeraa tunnollisesti hyväksi valitsemassaan asennossa, joten yksi kuva siitäkin ettei jäisi tuon yhden varaan.


Puikoilla on tietysti jo uusi työ, kummitytölle villatakki talven pakkasissa lämmittämään. Olen aivan ihastunut tuohon neulospintaan, se on yksinkertaisuudessaan täydellisesti koukuttava. Tämän neulomisessa olen käyttänyt Katrin antamaa neuvoa edellisen kirjoituksen ongelmaan, kierrän langan pikkusormen ympäri saadakseni neuloksesta napakampaa. Ja luulen, että se toimii. Neuloksesta tulee tosi siistiä ja napakkaa. Lankakin on kyllä aika tiukkakierteistä, silläkin on osansa siinä. Ajattelin tehdä tähän hihoihin ja huppuun jotain palmikkojuttua, suunnittelu on vähän kesken.


Aika ruskeasävytteistä näyttää olevan. Mulla menee vähän sillain, että kun on joku lempiväri, sitten kaikki on sitä. Ja ruskeita lankoja on vielä varastossa vaikka kuinka paljon.

Tällaisessa vaiheessa on nyt tämä vihreä neule. Sovittelin sitä eilen päälleni, ja sopivan kokoinen näyttää tulevan. Tai oikeastaan istuu tosi hyvin. Tuo nukke on hieman isompi kuin minä, vähän pingottaa neulos.


Mutta sitten se ongelma. Nuo palmikon vieressä olevat silmukat. Palmikon oikealla puolella oleva ensimmäinen oikea silmukka on tosi kaunis ja napakka niin kuin pitääkin. Mutta vasemmalla puolella oleva ensimmäinen oikea silmukka on ihan hirveä. Se leviää tosi rumasti. Mulla on tämä ongelma aina resorissa kun neulon pyörönä. Tasoneuleena se jotenkin tasoittuu, kun nurjalla puolella tuo ruma silmukka on toisessa reunassa. Tästä kirjoitin tuolla aikaisemmin ja kysyin, tietääkö kukaan tähän mitään konstia? Puikkokoon vaihtaminen ei auta asiaa.

Saattaa olla, että tämä saa vielä purkutuomion. Teen tuollaisen muuten samanlaisen, mutta edestä auki ja napituskaitale. tuo palmikko on kyllä kaunis. Ja lanka ihanaa neulottavaa, vaikka nyppyyntyykin.

En malta olla esittelemättä näitä neuleita, vaikka takista puuttuvatkin vielä napit. Tänään paistoi taas pitkästä aikaa aurinko, ja valoa oli riittävästi kuvien ottamiseen. Nappeja ei löytynyt paikallisesta kangaskaupasta, joten niiden ostaminen siirtyy kunnes on asiaa kaupunkiin. Nämä ovat siis menossa kummitytölle, toivottavasti ovat sopivia ja miellyttävät saajaa (tai lähinnä varmaan äitiä).


Malli on siis February Lady Sweater ja lanka on Anti Tickle (100% villa), jota meni huimat 103g. Puikkoina käytin 2.5mm puikkoja. Tein pienimmän koon mukaan, ohutta lankaa ja pieniä puikkoja käyttäen sain aikaan pienen pienen takin. Luulisin, että siitä tuli aika sopiva kummitytölle, joka on noin 4kk ikäinen. Sen verran tein muutosta, että takakappaleen yläosaan tein vähän lisää pituutta lyhennetyillä kerroksilla ja ennen pitsineulosta jätin lisäykset tekemättä.


Neuloin vielä sukat lämmittämään pikkujalkoja. Sukan etuosassa on samaa pitsineuletta kuin takissa. Pohkeen kohdalle tein muutamia lisäyksiä, niitä olisi kyllä saanut olla vähän enemmän ja alkaa vähän alempaa, täytyy toivoa etteivät purista pieniä jalkoja. Sukissa käytin 2mm puikkoja ja menekki oli 33g.

Olen saanut tunnustuksen. Katri on myöntänyt minulle tämän kultakortin.

Kultaisen kortin voi välittää eteenpäin seuraavien sääntöjen mukaan:

1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle,
2. ...joista neljä seuraa blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa.
4. Linkitä siihen blogiin, josta sait tämän tunnustuksen.

En tiedä onko sääntöjen vastaista antaa tämä takaisin, mutta haluan silti antaa tämän takaisin Katrille. Hän on opiskelukaverini, ja yllättäen tapasimme uudelleen täällä blogimaailmassa. Hän myös kannusti minua aloittamaan oma bloginpito. Neljän saajan tulee seurata blogiani, joten annan tämän lisäksi Eilalle, Kaisalle sekä Christinalle, joka on uusi blogissani. Viidentenä annan sen Nejalle, jonka blogiin eksyin aikanaan ensimmäisenä. Kultakortti on jo kiertänyt aika paljon, joten ymmärrän jos sen saajat eivät enää kierrätä sitä.

Oranssia lankaa hyppäsi puikoille. Kaikki varmaan tunnistavat, mistä on kyse, suosikiksi noussut malli. Yritin jo aikaisemmin tehdä tätä itselle, mutta lankaa ei ollut tarpeeksi. Nyt on tulossa kummitytölle pikkuinen takki ja lankaa jäi vielä sukkiinkin. Takki on viimeistelyä vaille valmis, sukat aloitin eilen illalla.


Tämä vihreä neule mulla oli lomamatkalla mukana. Työ edistyi hyvin kainaloihin asti, mutta kun sitten olisi pitänyt tehdä taas laskutoimituksia hihoja varten, se jäi siihen. Seuraavaksi täytyy kyllä tämä tehdä valmiiksi. Ainut mikä mulla tässä vähän tökkii, on tuo löysä silmukka nurjan vieressä. Kuva on vähän huono, kamerasta loppui juuri virta, enkä jaksa odottaa, että se lataa akun täyteen. Palmikkojen välissä kun on kaksi oikeaa, niin vasemman puolimmainen on hyvä mutta oikean puolimmainen lörppänä. Se on ollut mulla aina ongelmana resorineuleessa. Olen kokeillut vaikka minkälaisia konsteja, mutta ei se parane. Jos joku tietää hyvän konstin, neuvoja otetaan kiitollisena vastaan!



Jottei aivan keskeneräisyyksiin jää, niin tässä jotain valmistunutta joskus aikaa sitten (ehkä viime keväänä tai edellisenä). Sukat Online Linie -langasta, kuvio Viikinkineuleet -kirjasta (Lavold, Elsebeth). Puikot varmaankin 2,5mm, langanmenekki 63g (mulla on nyt vaaka!). Kärjestä aloitettu ja tiimalasikantapää.

Tämän päivän käsityöt. Kamala urakka, eikä vieläkään valmis. Liima vaan leviää askelmiin. Lisää jynssäystä huomenna. Näissä kuvissa portaikko näyttää kamalan tunkkaiselta ja kellastuneelta, mutta onneksi viereinen seinä on kokonaan valkoinen ja iso. (Pahoittelen kuvien huonoa laatua!)


Tämä työhän minun piti tehdä "heti ensimmäisenä kun loma alkaa". Loma loppuu just kohta, tuli melkein kiire. Miten aika voi vain mennä? Voisin jatkaa lomaa vielä toisen kuukauden.

Tuliaisia lomamatkalta. Jotenkin minunkin askeleet veivät useaan lankakauppaan, kaikista ei sentään tullut tuomisia.


Mokkasukkaa Hämeenlinnasta. Väri "Jallukola". Harmillisesti ei oikein ollut mulle sopivia värejä.

Hjertegarnin Merino Silkiä 300g, tämäkin Villamokasta Hämeenlinnasta. Jonkinlainen suunnitelma tälle on, mutta se voi kyllä muuttua moneen kertaan ennen kuin näihin ehdin käsiksi.

Sivillaa Wetterhoffilta, 350g. Tästä pitäisi tulla pusero yhdessä toisen langan kanssa.

Rowanin Felted Tweediä Menitasta 150g. Tätä olen jo pitkään halunnut kokeilla, mutta hinta on hieman hillinnyt tilaamista. Verkkokaupasta ostaessa ei kyllä voi olla varma väristä, ja näin kalliissa langassa en haluaisi mennä harhaan.

Grignascon Flavia Baby, 300g. Tästä tulee villahaalari kummitytölle ensi syksyksi.

Ja vielä samaa Grignascon lankaa tummanruskeana. Tästä on tilattu villatakki kummitytölle. Värit eivät vastaa kyllä yhdessäkään kuvassa aivan todellisuutta, mutta en jaksa alkaa säätää niitä. Joka näytöllä ne näkyvät kuitenkin eri tavalla. Punaisena lankana ostoksissa oli se, että valitsin sellaisia lankoja mitä lähikauppojen hyllyiltä ei löydy.

Lopuksi pari luontokuvaa pihalta. Tämä keltainen kaunis kukka on mun pihan ainut kukka. :) Ensi kesänä toivottavasti niitä on vähän enemmän (ja oikeastaan ne voisivat olla vähän eri laatuakin).

Ihana kesäloma, neljä viikkoa edessä. Ja lomarahat meni heti... ihana uus kone! Menin vain katselemaan, mutta kun kauppias hyvän tarjouksen, en voinut olla ostamatta. Kummallinen ompeluinto on vallannut mielen, tällaista ei ole ollut 15 vuoteen.

Uusi neule puikoilla. Tästä langasta yritti ensin tulla Febryary Lady Sweater, linkin siihen löysin Tuin kutomosta. Tehtyäni noin kolme kertaa pitsineuleeseen asti (kokeilin vähän eri silmukkamäärillä ja erivahvuisilla puikoilla), tulin siihen tulokseen, että lanka ei riitä. Lanka on talvella ostamaani Austermann Bambou Softia. Lanka on ihanaa neulottavaa! Ja tuntu on ihanaa! Nyt siitä on tulossa sellainen lyhythihainen sliparin tyyppinen. Kuvio on kopioitu Little Pumpkins Socks -sukista. Kaunis kuvio, pidän siitä kovasti.


Aloitus on italialainen aloitus, jolla saa kyllä mielettömän siistin reunan. Ylhäältä alas olisi jotenkin helpompi neuloa, mutta silloin helmaan ei saa tätä ihanaa reunaa, joten neulon tämän perinteisesti alhaalta.


Pitkästä aikaa on hieno ilma. Sohvan silkkityynyt hehkuvat auringonpaisteessa (vaikka se ei teekään niille hyvää).

Viime yönä näkyi hieno sateenkaari. Kuvasin vain ikkunasta, kun en enää jaksanut laittaa vaatteita päälle ulosmenoa varten. Kuva ei kyllä näytä miten hieno se oikeasti oli.

Edellisen postauksen hameesta sen verran, että ehkä siitä tulee vielä ihan hyvä. Vähän lyhyeltä se tuntui, mutta sehän on helppo korjata. Neulon vielä yhden mallikerran pitsiä, sitten se on ihan hyvä. Toivottavasti osaan vielä käyttää sitä.