Aikaisemmin mainitsemani takki sai kotona purkutuomion. Neuloin sitä niin vauhdilla, etten ollenkaan seurannut minkälainen tulos on, tein vain ohjeen mukaan. Kun sitten katsoin sitä kokonaisuutena, se näytti ihan muotopuolelta. Miehusta oli leveä ja hihat kapeat. Ja siihen loppui se kiire. Otin kuitenkin mukaan, että voin tarkistaa onko koko ollenkaan oikea.
Ja siinähän kävikin niin, että kummitytön äiti oli sitä mieltä, että takki on just hyvä. Niinpä neuloin puuttuvan nappilistan, ja siinä se oli! Nappeja mulla ei ollut, mutta onneksi niitä löytyy joka kaupungista. Mielenkiintoista nähdä myöhemmin, minkälaiset napit takissa on. Lapsi on ihastunut nappeihin, joten varmaan jotkut ihanat. Kun niitä pitää katsella viiden minuutin välein. Takkia ei saatu sovitettua, kun vaatteiden pukeminen on tämän tytön mielestä maailman inhottavin asia, mutta kyllä se varmaan sopiva oli. Malli Dropsin Sammakkotakki, lanka Drops Safran, melkein 200g ja puikot olisko ollut 3mm.
Lähtiessä olin tehnyt päätöksen, että tällä matkalla ei sitten lankaa osteta. Täytyy tunnustaa, että melkein Jyväskylään asti pääsin ennen kuin sortuminen tapahtui. Pysähdyimme (ensimmäisen kerran) Hirvaskankaalla ja siellähän on Silkkivilla. Tarkoitus oli mennä vain katselemaan, mutta tajusin vasta ulos tullessa mitä oli tapahtunut. Heidi kirjoitti joku aika sitten: "Sortuminen on ihanaa." Tämä tuli mieleen, kun tulin liikkeestä kassin kanssa ulos. Mutta tämä sortuminen oli sitten reissun ainoa. Kylmän viileästi kävelin Menitan, LankaMaailma Nordian ja Porvoon teetee Shopin ohi. Tuo lanka on Utunan kampavillaa ja sille on ihan oikea suunnitelma. Lisäksi sitä saa niin harvasta paikasta, että senkin puolesta ostaminen oli sallittua.
