Tässä postauksessa piti esitellä Manu. Ihana ruosteenoranssi, kashmirvillalangasta neulottu villatakki. Kuvat piti ottaa, kun ystävä tulee kylään. Syksyisten koivujen katveessa, ihanan syysauringon paistaessa. Näette varmaan tuon ihanan kuvan sielujenne silmillä? Minä ainakin näen. Takki on ihana ja minäkin olen hyvännäköinen.
Ja kuinkas sitten kävikään? Neuloin vimmatusti kaarroketta, mittailin vähän väliä, kylläpäs se 6 tuumaa pitkä matka. No, onhan siinä nuo laskokset, siihen tulee kamalasti neulosta. Sain vihdoin kaarrokkeen valmiiksi ja sovitin. Kyllähän sitä yhden kerran on hyvä sovittaa. Ja olikin tosi hyvä sovittaa, kainalon kohdat roikkuivat lähes vyötäröllä. 6 tuumaa oli aivan liikaa, ohje olikin senteissä eikä tuumissa. Ei muuta kuin purkuhommiin.
Ystävä tuli kylään, ja Manu oli edelleen kesken. Sain laskokset tehtyä ja sovitin toisen kerran. Ystävän kaunis kommentti oli, että onhan se vähän viktoriaaninen. Ja olihan se. Lanka on jäykkää, laskokset eivät laskeudu kauniisti. En usko, että pesu pehmentää tarpeeksi. Joten lähes valmis Manu menee purkuun. (Ja kaiken lisäksi, aurinko ei edes vilahtanut, kun ystävä oli kylässä.)
Mutta ei hätää, langalle on jo uusi suunnitelma. Siitä tulee seuraavaksi Helmi. Ja löysin jo tänään uuden kuvauspaikan. Siltä varalta, että siinä vaiheessa, kun Helmi on valmis, löysin paikan, johon voin huoletta pystyttää jalustan. Voi vaan käydä niin, että siinä vaiheessa, kun Helmi on kuvauskunnossa, siellä on lunta. Mutta on hyvä, että on suunnitelmia.
Oon mä jotain valmistakin saanut. Saanko esitellä, sukat 2-vuotiaalle. Petäjä-sukat Ullasta. Tykkään mallista tosi paljon, nämä on muistaakseni kolmannet tällä mallilla. Tosin minä neulon ne ohjeesta poiketen kärjestä alkaen ja tiimalasikantapäällä. Lanka on Sisua, menekki 36g ja puikot 2,25mm.
