torstai 21. tammikuuta 2010

Milloinkahan sitä oppisi? Jos kuuluu joku pieni ääni, joka sanoo, että se on pieni. Kannattaisi kuunnella sitä. Ja aina kun se pieni ääni sanoo jotakin, se on yleensä aina oikeassa. Siitä tuli pieni. Tai yläosa on sopiva, mutta alaosa on pieni. Ja jos kuvasta ei näy, niin siinä on sitten kaikki kaitaleet kiinnitettynä.


Joskus kauan sitten aloitin itselle Norosta raitasukkia. Niistä tuli vähän kummalliset, ja hautautuivat jonnekin. Kaivoin ne esiin ja totesin, että ne joutavat purkuun. Neuloin sukkia kumpaakin yhtä aikaa ja kerän alku- ja loppupäästä niin, että langat olivat melkoisessa sotkussa. Ja ei ne muutenkaan miellyttäneet silmää. Onneksi mulla on toinenkin kerä, kahdelta kerältä raidoitettuna tulee paljon nätimpää. Nämä menevät kummitytölle, on kuulemma taas kasvanut ulos sukista. Sukan alla näkyy Taskupaita II, joka vaatisi vain hieman viitseliäisyyttä, että sen saisi valmiiksi. Ennen kuin lapsi kasvaa, niin ettei mahdu tähän kakkoseenkaan. Mutta kun on kivempi aloittaa uusia.

Titityyltä tilasin uutta lankaa, Bc Garnin Semilla. Ihanan tuntuista lankaa. Ja nyt on niin monta työtä kesken, että silmukkamerkitkin loppuivat. Onneksi niitäkin saa lisää.

6 kommenttia:

Päivikki kirjoitti...

Heh! kuulostaapa tutulta; monta projektia työn alla ja lisää lankoja varastoon... näin varmasti selviämmä tästä piiitkästä ja kylymästä tammikuusta.Uudet langat inspiroivat aina!

Kaisa kirjoitti...

Joo, se pieni ääni on usein viisas... Tiedän tunteen. Voiko reunuskaitaleita jatkaa tai jotain..? Tuota mallinukkea sinulta kuitenkin pikkuisen kadehdin!

kaisa kirjoitti...

Päivikki, tuo on varmasti tuttu tunne monelle neulojalle. Mulla oli aikaisemmin, joskus 20 vuotta sitten ainoastaan yksi työ kerrallaan kesken. Nyt kun aloitin uudelleen tämän harrastuksen, mopo on karannut kokonaan käsistä.

Kaisa, tulin siihen päätökseen, että puran kaitaleet pois ja pitsiosuuden kokonaan. Neulon sitten helman uudelleen. Kunhan jaksan. Tuo mallinukke on tosi käytännällinen. Hml:ssa asuessani joku vaateliike myi ylimääräisiä nukkeja, maksoi muistaakseni 10 euroa! Ei ihan mun kokoa, mutta passaa hyvin tuohon tarkoitukseen. Mulla on myös omilla mitoilla tehty (tosin melkein 10kg sitten), mutta en ole saanut jalustaa ja nukkea yhdistettyä. Laiskuuttani.

Puputsi kirjoitti...

Kuulostipa tutulta toi keskeneräisten projektien vuodatus ja varsinkin toi sotkuinen sukkalankasekamelska. Aina sama juttu. Mullakin on varmaan sata työtä kesken. Köh, ja silti pitää ostaa lisää lankaa? ;D

kaisa kirjoitti...

Köh, köh, sitä lankaa taas tulee ovista ja nurkista, ja silti haluttaa lisää. Mistähän se johtuu?

Anonyymi kirjoitti...

Toi on niin tuttua, siis se pieni ääni, mä kysyn kans että miksi se on niin vaikeaa totella sitä, kun kuitenkin tietää sen olevan oikeassa...